MARKO NENONEN

En minä paljon harrastele mitään. Pidän kyllä seurustelusta, hyvästä ruuasta, viinistä - erityisesti portviinistä ja sherrystä - sekä lager-oluesta, rauhallisesta polkupyöräilystä ja kuntosalista. Lisäksi perhe-elämä ja ystävät, musiikin kuuntelu sekä sanoma- ja aikakauslehdet - monet netissä - ja sukulaiset onnekkaasti kuluttavat sen ajan, mikä muutoin pitäisi uhrata kehittäville harrastuksille. Olin vuosia yksityisyrittäjänä ja yhä joskus tartun johonkin sisällöntuotannon tai viestinnän tehtävän pieneen toimeen Nevelyn Media Oy:ssä.


Aikanani matkustelin vielä enemmän kuin nykyään, ja sattuneista syistä asuin vuosikausia ulkomailla (Riiassa, Lontoossa ja Konstancin Jeziornassa lähellä Varsovaa). Kävin kahdesti Thaimaassa, mm. 1600-luvun  pääkaupungissa Ayutthayassa, sekä mm. Islannissa, Australiassa ja Vietnamissa. Vuonna 2011 kävin katsomassa kaskelotteja Lofooteilla poikani Rudolfin kanssa.

Nyt istun mielelläni kotonani joko Tampereella tai toisessa, todella erilaisessa kodissani Moskovassa, jonne muutimme kesällä 2012 - jälleen puolisoni työn vuoksi. Puolisoni on hyvin viisas, osaava ja ahkera, ja sen hänen työnantajansakin on huomannut.


Käytännössä luen kaiken aikaa, kuten tällaisilla kuivakkailla kavereilla on tapana. Valvon usein öisin. Kesäisin olen paljon mökillä Inkoon saaristossa. Syksyisin tai kaamoksen alettua alkutalvesta saatan mennä hyvin pohjoiseen. Pidän Sevetin baaria Sevettijärvellä yhtenä kantakuppilanani, vaikka käyn siellä korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa eli meno- ja paluumatkalla. Turistiaikoina käyn Lapissa vain, jos perheeni vaatii hiihtämään. Olen yhtä surkea hiihtäjä kuin laskettelijakin.


Matkustan mieluimmin mutta valitettavan harvoin laivalla. Haaveenani on asua kuukausi tai kaksi Orkneyn saarilla ja jokin talvikuukausi Honningsvågissa. Yksi suosikkimaalauksistani on Reidar Särestöniemen "Ilves ja jäämeri kohtaavat" (1974). Pidän myös Fanny Churbergin yön ja hämärän kuvista. Mona Lisa ei ole minun tyyppiäni, enkä ihastu suomalaisesta korpirealismistakaan, mikä taidettamme ja erityisesti elokuviamme usein sävyttää.