MARKO NENONEN

En minä paljon harrastele mitään. Pidän kyllä seurustelusta, hyvästä ruuasta, viinistä - erityisesti portviinistä ja sherrystä - sekä lager-oluesta, rauhallisesta polkupyöräilystä ja kuntosalista. Lisäksi läheiset ja muut ystävät, musiikin kuuntelu sekä sanoma- ja aikakauslehdet - monet netissä - ja sukulaiset onnekkaasti kuluttavat sen ajan, mikä muutoin pitäisi uhrata kehittäville harrastuksille. Olin vuosia yksityisyrittäjänä ja yhä joskus tartun johonkin sisällöntuotannon tai viestinnän tehtävän pieneen toimeen Nevelyn Media Oy:ssä.


Aikanani matkustelin vielä enemmän kuin nykyään, ja sattuneista syistä asuin vuosikausia ulkomailla (Riiassa, Lontoossa ja Konstancin Jeziornassa lähellä Varsovaa sekä Moskovassa). Kävin Ayutthayassa katsomassa Thaimaan 1600-luvun pääkaupunkia sekä mm. Islannissa, Australiassa ja Vietnamissa. Vuonna 2011 kävin

​katsomassa kaskelotteja Lofooteilla poikani Rudolfin kanssa, kerran laskettelin puolitoista viikkoa Volgaa ja Donia jokilaivalla. Nyt istun mielelläni kotonani joko Tampereella tai muualla. Ehkä joskus selviää, missä lopulta asun.


Käytännössä luen kaiken aikaa, kuten tällaisilla kuivakkailla kavereilla on tapana. Valvon usein öisin. Kesäisin olen paljon mökillä Inkoon saaristossa. Syksyisin tai kaamoksen alettua alkutalvesta saatan mennä hyvin pohjoiseen. Pidin Sevetin baaria Sevettijärvellä yhtenä kantakuppilanani, vaikka kävin siellä korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa eli meno- ja paluumatkalla. Turistiaikoina käyn Lapissa vain, jos joudun muiden vaatimuksesta hiihtämään. Olen yhtä surkea hiihtäjä kuin laskettelijakin.


Matkustan mieluimmin mutta valitettavan harvoin laivalla. Haaveenani on asua kuukausi tai kaksi Orkneyn saarilla ja jokin talvikuukausi Honningsvågissa ja joskus jossain Siperian kaupungissa. Krasnojarsk, ehkä? (Kävin siellä kerran.) Yksi suosikkimaalauksistani on Reidar Särestöniemen "Ilves ja jäämeri kohtaavat" (1974). Pidän myös Fanny Churbergin yön ja hämärän kuvista. Mona Lisa ei ole minun tyyppiäni, enkä ihastu suomalaisesta korpirealismistakaan, mikä taidettamme ja erityisesti elokuviamme usein sävyttää.